Istutin juurakon viime syksynä näihin aikoihin – keväällä sain nauttia yllättävän isosta sadosta

Raparperin voi istuttaa keväällä tai syksyllä.

Viime syksynä naapurini koputti oveen juurakko kainalossa. Siinä se oli, sanomalehteen käärittynä ja valmiina siirtymään uuteen kasvupaikkaan. Pian olinkin valitsemassa sille sopivaa paikkaa ja lapioimassa maata auki.

Istutin juurakon kosteaan, kompostilla rikastettuun multaan ja jätin sen rauhassa talvehtimaan. Keväällä mullasta nousi hennon punaisia varsia. Kun kesä alkoi lämmetä, pöydälläni odotti jo ensimmäinen sato.

Raparperi on yksi kotipuutarhan kiitollisimmista kasveista. Se viihtyy puolivarjossa tai auringossa, kunhan maaperä on syvä, multava ja hyvin vettä läpäisevä. Kasvi kasvaa nopeasti suureksi – jopa 1,5 metriä leveäksi ja korkeaksi – joten sille kannattaa varata kunnolla tilaa.

Hoito on yksinkertaista

Raparperi ei vaadi jatkuvaa hoitoa, mutta pieni vuosittainen panostus varmistaa runsaan sadon. Keväällä, heti maan sulettua, kasvi kaipaa annoksen eloperäistä lannoitetta. Komposti, lantavalmiste tai vanha puutarhamulta käyvät hyvin.

Ensimmäisenä kesänä taimien ympäriltä kannattaa kitkeä rikkaruohot, mutta myöhemmin suuret lehdet hoitavat varjostuksen niin, ettei kitkemiselle ole juuri tarvetta.

Kukkavarret kuluttavat kasvin vararavintoa, joten ne kannattaa poistaa heti, kun ne ilmaantuvat. Tämä auttaa kasvia keskittymään varren kasvattamiseen ja parantaa seuraavan vuoden satoa.

Jos lehtiruoteihin ilmestyy hyytelömäisiä läikkiä, kyseessä voi olla varsiyökkösen toukka. Ne siirtyvät usein heinikoista tai nurmikolta. Poista vioittuneet varret ja pidä kasvin ympäristö mulloksella. Istuta raparperi mieluiten paikkaan, jossa nurmikko ei ulotu aivan juurille asti.

Yhdessä paikassa raparperi tuottaa satoa jopa kymmenen vuoden ajan. Kun sato alkaa hiipua, kasvi kannattaa jakaa ja istuttaa uudelleen. Samalla voi antaa ylimääräisiä taimia eteenpäin – aivan kuten sain oman alkuni naapurin jaetusta juurakosta.

Satoa jo ensimmäisenä keväänä

Sadon voi aloittaa korjaamaan, kun varret ovat vähintään sormen paksuisia. Varret irrotetaan kiertämällä ne tyvestä käsin, ei leikkaamalla – näin ehkäistään tyngän mätäneminen ja kasvuston pilaantuminen. Osa lehdistä ja varsista kannattaa aina jättää paikalleen, jotta kasvi jaksaa jatkaa kasvuaan.

Meillä ensimmäiset varret päätyivät heti keittiöön. Maisemakahvilan raparperipiirakka, raikas mehu ja kotona kuivatut raparperiremmit ovat muodostuneet suosikeiksi.

Tiedätkö jonkun, kenen pihasta löytyy reilusti raparperia? Lähetä juttu hänelle – ehkä hän hoksaa tarjota ylimääräisiä juurakoita myös muille.

Lähde: Martat