Huippukokki testasi 9 tapaa paistaa pekoni – yksi voitti muut ylivoimaisesti

Pekoni on monelle tuttu tapa lisätä ruokaan makua, oli kyseessä aamupala, pasta tai nopea salaatti. Mutta harva tulee ajatelleeksi, että kypsennystavalla on oikeasti valtava merkitys makuun, rakenteeseen ja jopa suolaisuuteen. Keittiömestari Risto Mikkola päätti ottaa asiasta selvää ja testasi peräti yhdeksän erilaista tapaa kypsentää pekoni.

Tulokset yllättivät, ja yksi menetelmä nousi selvästi muiden yläpuolelle.

Näin eri kypsennystavat vaikuttavat pekonin makuun

Testissä kävi nopeasti ilmi, että pekoni ei käyttäydy samalla tavalla eri pannulla tai eri lämmössä. Osa tavoista toi esiin suolaisuutta, osa rapeutta, ja osa muutti pekonin luonteen lähes kokonaan.

Kylmälle hiiliteräspannulle laitettu pekoni rapeutui hyvin, mutta menetti samalla paljon nestettä ja maistui selvästi suolaisemmalta. Kuumalla pannulla taas pekoni kipristyi nopeasti, pysyi mehevämpänä, mutta jäi hieman pehmeämmäksi.

Yksi yllättävimmistä pannumenetelmistä oli kylmä pannu, johon lisättiin hieman vettä. Vesi kiehui pois kypsennyksen aikana, ja lopputuloksena oli todella rapsakka pekoni, jossa suolaisuus oli tasapainossa. Ainoa miinus oli hitaampi valmistus.

Myös teflonpannu yllätti positiivisesti. Pekoni paistui tasaisesti, väri oli kaunis ja rapeus kohdallaan. Rasva irtosi hyvin, eikä pannu imenyt makuja itseensä.

Entä erikoisemmat tavat?

Sous vide -kypsennys eli pitkä, 12 tunnin vakuumikypsennys tuotti kaikkein mehevimmän pekonin. Se oli samaan aikaan rapea ja suussa hajoava, mutta samalla perinteinen pekonimaisuus oli osittain kadonnut. Työläs menetelmä sopii kokeilunhaluisille.

Mikrossa kypsennetty pekoni oli yllättävän rapeaa ja jopa ruskistunutta, mutta mausta puuttui syvyys. Se näytti paremmalta kuin maistui. Toimii hätävarana, muttei hurmaa.

Grillissä pekoni sai mukavan savuisen aromin, mutta liian kuuma grilli toi helposti palaneen maun. Epäsuora lämpö toimisi tässä paremmin.

Ylivoimainen voittaja löytyy uunista

Selvä ykkönen oli uunissa, leivinpaperin päällä kypsennetty pekoni noin 180–200 asteessa. Pekoni sai tasaisen värin, täydellisen ulkonäön ja juuri sopivan yhdistelmän rapeutta ja sitkeyttä. Maussa oli jopa hentoa makeutta, ja kokonaisuus oli selvästi tasapainoisin.

Lisäplussaa tuli helppoudesta. Pekonia ei tarvitse vahtia, eikä roiskeita synny samalla tavalla kuin pannulla. Uuni tekee työn tasaisesti ja luotettavasti.

Ritilällä uunissa kypsennetty pekoni meni jo hieman överiksi. Se rapeutui niin paljon, että muistutti enemmän sipsiä kuin pekonia.

Oletko itse aina paistanut pekonin pannulla, vai kokeiletko seuraavaksi uunia? Vinkkaa tämä juttu pekonin ystävälle.

Lähde: Iltalehti