Kevät tuo mukanaan parsan, yhden kauden odotetuimmista herkuista. Se ei ole pelkästään maukas lisuke, vaan myös yllättävän monipuolinen terveyden tukija. Vihreä (tai valkoinen) varsi kätkee sisäänsä paljon hyvää, kunhan sen nauttii fiksusti.

Miksi parsaa kannattaa syödä?

1. Tukea vastustuskyvylle ja sydämelle
Parsa on erinomainen folaatin lähde, ja monilla sen saanti jää arjessa niukaksi. Folaatti auttaa jaksamaan paremmin ja tukee sekä vastustuskykyä että sydämen hyvinvointia. Samalla saat myös C- ja K-vitamiinia sekä beetakaroteenia.

2. Vähemmän turvotusta ja tulehdusta
Parsan sisältämä kalium voi auttaa vähentämään turvotusta. Lisäksi sen antioksidantit, kuten flavonoidit, tukevat elimistön tasapainoa ja voivat vaikuttaa suotuisasti verenpaineeseen.

3. Hyvää suolistolle
Parsassa on kuitua sekä prebiootteja, kuten inuliinia, jotka ruokkivat suoliston hyviä bakteereja. Tämä tekee siitä lempeän lisän monipuoliseen ruokavalioon.

4. Kevyt mutta ravitseva
Parsa on lähes pelkkää vettä ja sisältää vain vähän kaloreita. Se sopii hyvin kevyempäänkin syömiseen ilman, että ravintoarvoista tarvitsee tinkiä.

Kuva: Canva

Valkoinen vai vihreä?

Vihreä parsa on maultaan hieman voimakkaampi ja helppo valmistaa nopeasti. Valkoinen parsa taas on miedompi ja pehmeämpi, ja sitä kutsutaankin usein valkoiseksi kullaksi. Pieni ripaus sokeria keitinveteen voi tasapainottaa makua.

Kenelle parsa ei sovi?

Useimmille parsa on hyvä valinta, mutta muutama asia kannattaa pitää mielessä:

  • Herkkävatsaisille suuret määrät voivat aiheuttaa vatsavaivoja
  • FODMAP-ruokavaliota noudattaville parsa ei aina sovi
  • Kihtiä sairastavan kannattaa pitää annoskoko maltillisena

Se yksi tärkeä huomio

Parsan terveyshyödyt pätevät sellaisenaan – ei silloin, kun se hukkuu voihin tai raskaisiin kastikkeisiin. Kevyt valmistus, kuten höyrytys, grillaus tai nopea paistaminen oliiviöljyssä, pitää hyödyt mukana.

Parsalla on myös hauska, joskin joskus hämmentävä sivuvaikutus. Sen sisältämä yhdiste voi aiheuttaa virtsaan voimakkaan hajun. Kaikki eivät sitä kuitenkaan huomaa.

Lähteet: Sciencedirect.com, PubMed, medicinenet.com ja Iltalehti

Lue myös: