Nainen jätti vegaaniruokavalion - yllättävät seuraukset

Tämä on tarina vegaaniruokavalion jättämisestä.

Yhdysvaltalainen ruokatoimittaja Anna Monette Roberts oli vielä joitakin vuosia sitten vannoutunut vegaani. Hän söi vegaaniravintoloissa, kokkasi papupihvejä kotonaan ja käveli hamppukengissä. Hän uskoi asiaansa vahvasti: vegaaniruokavalio on ainoa oikea tapa elää – se on hyväksi niin ihmiskunnalle, eläinkunnalle kuin koko maapallollekin. Roberts eli ikävuotensa 19 – 22 Los Angelesissa – kaupungissa jota voisi kutsua eräänlaiseksi vegaanien mekaksi. Hän kuitenkin päätti pakata laukkunsa ja siirtyä ruokatoimittajaksi New Yorkiin. ”Mikä se sellainen ruokatoimittaja on joka on vegaani?” Robertsin äiti kysyi, mutta Roberts ei korvaansa lotkauttanut ihmettelijöille, vaan lähti.

Retkahdus

New Yorkissa Roberts nautti täysin siemauksin suurkaupungin kasvisruokatarjonnasta. Jokin oli kuitenkin pielessä: Roberts alkoi kärsiä jatkuvasta näläntunteesta ja hänen painonsa putosi hallitsemattomasti. Hän alkoi myös nähdä unia tirisevistä pihveistä ja lohifileistä. Eräänä päivänä hän kävi kertomassa ravintoterapeutille oireistaan. Terapeutti kehotti Robertsia syömään pihviä jos hänen kehonsa sitä vaatii. Roberts kieltäyty ravintoterapeutin ohjeista, ja jatkoi pihvinhimonsa tyydyttämistä papupihvein. Eräänä uudenvuoden aattona hän kuitenkin tunnusti siskolleen lihanhimon olevan ylitsepääsemättömän kova. Roberts retkahti: hän tilasi ravintolassa kokolihapihvin mediumina. Sen jälkeen mikään ei ollut enää kuten ennen.

Paluu lihansyöntiin mullisti Robertsin elämän

Roberts kertoo, että lihansyönnin uudelleenaloittaminen oli käänteentekevää hänen elämässään. Roberts tunsi kyllä olonsa terveemmäksi ja painokin nousi jälleen normaaliksi, mutta se ei Robertsin mukaan ollut ihmeellisintä. Ihmeellisintä oli se, miten Roberts koki empatiakykynsä palautuvan – hän näki nyt miten kärttyisästi hän oli suhtautunut lihaa syöviin (ex-)ystäviinsä ja tuttaviinsa. Hän oli jatkuvasti syyllistänyt mielessään ystäviään tuotantoeläinten kärsimyksistä ja maapallon luonnonvarojen tuhlaamisesta. Hän ymmärsi miten ärsyttäviä ja rasittavia hänen jatkuvasti antamansa syömiseen liittyvät neuvot olivat olleet. Roberts kokee nyt löytäneensä tasapainon elämässään. Hän suosii edelleen kasviksia ja täysviljaa, mutta syö myös lihaa, kalaa ja kanaa. Hän suosii lähellä tuotettuja luomulihatuotteita. Roberts korostaa tasapainon merkitystä: ei kannata ajaa itseään äärimmäisyyksiin, vaan syödä kuten keho neuvoo. Millaisia kokemuksia sinulla on vegaaniruokavaliosta? Jaa kokemuksesi ja kommentoi alla!